11.10.2013

Perkeroksen Tampere

Olen harrastanut matkustelun ohessa satunnaista elokuvien kuvauspaikkojen bongailua. Laskeuduin kerran Wienin viemärijärjestelmään Kolmannen miehen perässä. Kävelin samalla rannalla Bad Tasten alienien jalanjäljissä ja kiertelin Uuden Seelannin joitakin Sormusten herra -lokaatioita. Englannissa tein visiitin Polanskin Cul-de-sac -leffan vuorovesisaarelle. Tapahtumapaikkabongailua voi toki harrastaa kirjojen ja sarjakuvienkin kanssa. Johanna Sinisalon palkittu Ennen päivänlaskua ei voi -romaani päästi tamperelaislukijan ihan omille leveleilleen kun lukiessa saattoi miettiä Pyynikintorin porttigongeja ja Tammerkosken kaiteita. Tampereella on sarjakuvissa seikkaillut tähän asti perinpohjaisimmin Kapteeni Kuolio, jonka huolella dokumentoituja jalanjälkiä on helppo seurata katukuvassa. Kaupungissa järjestetään toisinaan erityisiä Kuolio-kävelyitä, jossa käydään läpi sarjakuvantekijä P.A. Mannisen johdolla Tampereen historiaa ja albumien tapahtumapaikkoja.

Luettuani JP Ahosen ja KP Alaren loistavan Perkeros-uutuuden olin aivan täpinöissäni paitsi upean taiteen ja mukaansatempaavan tarinan ansiosta, myös siitä että kotikaupunkini oli mallinnettu sarjakuvaan melkoisella pieteetillä. Useista ulkokohtauksista oli nähtävissä tai vähintäänkin pääteltävissä paikat missä mennään, ja tuttuja olivat toki lukuisat sisäkohtaukset tamperelaisissa ravitsemusalan establishmenteissa. Keskustan ja Pyynikin kuuluisat rakennukset, rakennelmat sekä maisemat lienevät tuttuja useille ulkopaikkakuntalaisillekin. Vaikka suurin osa albumin tapahtumapaikoista oli kaltaiselleni Tampereen asukille itsestäänselviä, muutaman kohtauksen keskeiset paikat jäivät vähän hämäriksi. Minua jäi vaivaamaan esimerkiksi päähenkilö Akselin ja tämän avovaimon Jatan asuintalo. Rakennusta nähdään eri suunnilta useissa eri ruuduissa, ja sen näköisiä taloja on Tampereella aika paljon. Mutta missä juuri tämä? Asiaahan olisi verraten helppo tiedustella suoraan taiteilijalta itseltään, mutta paljon jännempää on jalkautua Tampereen kaduille ja poluille metsästämään ihan itse joitakin albumissa nähtyjä tamperelaispaikkoja.

Huomiota huomiota hoo! Seuraavat kappaleet spoilaavat enemmän tai vähemmän Perkeroksen juonta, joten suosittelen lukemaan albumin etukäteen!

Pispalaa työvaihepiirroksena ja ilmakuvana.
Helppoja keissejä ovat ne kolme soittoruokalaa, joissa tarinan aikana vieraillaan, koska olen käynyt niissä itsekin useasti. Perkeroksen alkukohtauksen keikka black metal -bändien kanssa soitetaan vaihtoehtoisella musiikkiklubilla Vastavirralla Pispalan kaupunginosassa. Keikkapaikasta nähdään albumissa vain interiööriä, josta esiintymislavaa voi tarkastella vaikkapa tästä Joose Keskitalon keikkataltioinnista. Pispalassa asuu myös Perkeroksen kosketinsoittajamisu Lilja, jonka talo nähdään ilmakuvassa sivulla 62, mutta itse asuinrakennus ei paljastu. Kuvan tunnistettavimpia pytinkejä on Pispalanharjun päällä näkymää hallitseva kolossaalinen Pispan koulu. Läheltä liippaa, ettei joku lähistön katoista kuulu maailman tunnetuimman pispalalaisen, Lauri Viidan kotitalolle, joka nykyisin toimii museona.

Tullikamarin talo sarjakuvan työvaiheena ja valokuvana.
Ydinkeskustassa sijaitsevat Telakka ja Klubi ovat kumpikin monille tuttuja pitkän linjan bändipaikkoina. Molempia nähdään sarjakuvassa sekä sisältä että ulkoa. Bäkkäreille ei minulla ole koskaan ollut asiaa, mutta voisi olla uskottavaa että JP on mallintanut takahuoneetkin totuudenmukaisesti. Seinäkirjoituksista löytynee lisähuumoria ja sisäpiirin juttuja. Keskeinen kohtaus käydään myös legendaarisessa yökerhossa Doriksessa, jossa hienona sarjakuvallisena lisähuomiona mainittakoon ravintolan sisustuselementtinä toimivat Hate-sarjakuvan kuvat, jotka alunperin piirsi Peter Bagge, ja jotka tiettävästi graafikko Kari Lahtinen maalasi Doriksen seinälle, josta JP Ahonen ne nyt jäljensi sarjakuvaansa (s. 81). Samoin Klubin pylvästä koristavia Ville Pirisen maalauksia näkyy hieman albumissa (s.36).

Itsenäisyydenkadun ja Yliopistonkadun kulma.
Telakan ja Klubin välittömässä läheisyydessä on myöskin sivun 138 yläkuva, jossa Lilja nähdään kävelemässä Kalevaa kohti juuri ennen kuin Diablotuksen maaginen musiikki vetää hänet pauloihinsa. Rakennus oikealla on lähes satavuotias entinen Attilan kenkätehdas, joka tuli Tampereen yliopiston opiskelijoille tutuksi kirjastona parinkymmenen vuoden ajan. Nykyisin rakennuksessa on enimmäkseen toimistotiloja. Suojatien toisella puolella näkyvä talo on alunperin rautatieläisten perheille rakennettu Toralinna, joka oli Tampereen ensimmäisiä asuinkerrostaloja. Se toimi Tampereen valtauksenkin näyttämönä. Tunsin kerran erään talossa silloin asuneen tyypin, joka sanoi että hänen makuuhuoneessaan oli sisällisodan aikana konekivääripesäke.

Mutta mikä on se päähenkilön asuintalo? Asiasta annetaan vihjettä monissa eri paikoissa, joten oletan kyseessä olevan todellinen tamperelainen rakennus, eikä taiteilijan mielikuvituksen tuote. Esim. ylhäältä päin kuvatussa ruudussa sivulla 58 kaukaisuudessa näkyvä kirkontorni, ja sivujen 34-35 pyöräilyn suunta (joka myös tapahtuu tamperelaisille erittäin tutussa paikassa) antaa viitettä talon sijainnista. Hyvällä onnella paikallistan tutunnäköisen talon Satakunnankadun ja Sotkankadun kulmasta. Pakkohan siellä on piipahtaa, mutta koko talo onkin pahaksi onneksi huputettu julkisivuremontin takia. Kuikuilen ja nuuskin kuitenkin takapihalla ja rappujen ovilla kuin mikäkin stalkkeri siinä määrin, että löydän useita sarjakuvaan täsmääviä yksityiskohtia, kuten ovilasit, roskiskatos, talon muoto jne. Voi tietty olla, että olen löytöineni kaamealla tavalla väärässä, eikä tämä ole se talo, joksi sitä epäilen. Livistän kuitenkin varmuuden vuoksi paikalta, ennen kuin kukaan alkaa paiskia minua parvekkeelta cd-levyillä.

Huomaa Akselin takana oleva ovi. Porttigongi on kuvattu toiseen suuntaan,
mutta kuvan roskiskatos näyttää samalta kuin sivun 148 alakuvassa.

Tarinan hienouksiin kuuluu se, että kaikkien rakastamalla Pyynikillä tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa sanoinkuvaamattoman hirviömäisiä asioita. Erityisen hienoa on se, että satun itse asumaan lähes Diablotus-orkesterin naapurissa. Kotitaloni rajautuu kahdessa ruudussa niukin naukin pois kuvasta. Olen usein kolunnut paikkoja tarinan kannalta keskeisessä Pyynikin Trikoo -tehdaskompleksissa ja Pyynikinharjun rinteillä. Nyt on pakko mennä tsekkaamaan Perkeroksen eeppinen lopputaistelulokaatio Pyynikin kallioilta. Ensiksi löytyy se rinne, jota näemme Liljan pinkovan sivulla 150 henkensä hädässä. Helppo hoksattava on myös näköalapaikka, jossa sivun 66 tarinan myöhempää vaihetta palvelevana istutuksena olevassa yläkuvassa Akseli tallustelee keskustaa kohti ja alempana esittäytyy jylhänä Pyynikin Trikoon tehdaskompleksi. Lopputaistelupaikka lienee joko samalla näköalapaikalla, tai ehkä sittenkin alemmalla, hieman syrjäisemmälllä kallioisella aukiolla, jossa myös on luonnon muovaama näköalatasanne sekä vaarallinen pudotus kalliolta. Näiden paikkojen maantieteellisessä ja topografisessa kuvaamisessa lienee käytetty jonkin verran taiteellista vapautta, ja lisäksi Aydinin akuankkaskootterissa vaikuttaa olevan yllättäviä kykyjä harjumaastossa liikkumiseen.

Pyynikin Trikoo harjulta päin

Trikoon synkkiä yksityiskohtia.
Alkaa jo uhkaavasti hämärtää, kun menen vielä vähän tutkimaan Pyynikin Trikoon sokkeloista tehdasrakennusta. Tuttuja arkkitehtonisia yksityiskohtia löytyy esim. albumin sivuilta 141, 145 ja 146. Pari rokkarinretkua pyöräilee sisäpihalla vastaan, molemmat tervehtivät ääneen epäilyttävän ystävällisesti hymyillen. Kenties treenikämpältä tulossa? Löydän aivan albumista tutunnäköisen paikan, ja ovea koettaessani se avautuu. Astun heikosti valaistuun käytävään jossa on samannäköiset portaat ja hissikuilu kuin sivulla 141. Alhaalta kaikuu käytävän painostavasti täyttävä synkkä doomahtava metallimusiikki. Hitto, täällähän on oikeasti treenikämppiä! Kävelen portaat hitaasti alas. Alakerrassa musiikki on jo melkoisen kovaäänistä ja se kuuluu kovimmin eräästä ovenraosta, jonka toiselta puolelta tulvii kirkas valkoinen valo. Olen juuri raottamassa ovea varovaisesti lisää, kun biisi loppuu yhtäkkiä. Päätän lopettaa tutkimusretkeni siihen paikkaan, ja poistun kiireesti nyt jo pimeälle tehtaanpihalle. Eiköhän tässä nyt ole riittävästi päässyt tutustumaan Perkeroksen maailmaan...

Porras- ja hissikuilu
Epäselviksi albumin tapahtumapaikoiksi Liljan asuintalon lisäksi jää ainakin Perkeroksen treenikämppä, jonka sanotaan sijaitsevan Kalevan kaupunginosassa, ilmeisesti samassa talossa jossa Kervinen asuu. Nämäkin paikat lienevät ihan oikeasti olemassa - sen verran tarkasti Ahonen on Tampereensa albumiin jäljentänyt. Karhunpesäänkään en Pyynikinharjun metsissä törmännyt. Wannabe-sarjisturistit voivat kuitenkin ihan itse mennä tsekkaamaan paikkoja väsäämäni oheisen kartan avulla, olkaa hyvät:



Niuho vakuutteli edellisessä kirjoituksessaan, että palautan lukijan maanpinnalle hänen lennokkaiden sarjakuvakritiikkiensä parista. Näinköhän tässä Tampere-gonzoilussa pääsi käymään?

KP Alare & JP Ahonen:
Perkeros
(2013, WSOY)
ISBN 978-952-270-082-7
www.perkeros.com

4 kommenttia:

  1. Perkeroksessa on otettu myös tarvittavia tai tahattomia taiteellisia vapauksia. Olen ollut joitakin kertoja Vastavirralla keikalla, ja jos en aivan väärin muista, niin Perkeroksen kuvaus Vastiksen takahuoneesta on aika juhlava.

    Todellinen bäkkäri on ehkä murto-osan sarjakuvan esittämästä tilasta, eikä siellä ole sohvia tai pöytää. Myöskin rumpalikarhun heittämä mörköbändiläinen ei olisi mitenkään voinut lentää verhon läpi lavalle, sillä ainoa reitti lavalle vie yleisön kautta :)

    hyvä tarina on tietenkin totuutta tärkeämpää! Ja saa korjata jos muistan aivan väärin tai paikka on muuttunut sitten viime käyntini!

    VastaaPoista
  2. Ville on aivan oikeassa. Tekijäkin on toisaalla myöntänyt, että takahuonekohtaukset poikkeavat todellisuudesta, eli niiden kokoa on liioiteltu tarvitaessa. Vastiksen bäkkäri todellakin on mallia komero.

    VastaaPoista
  3. Hyvä juttu että olet selvittänyt, mutta pizzeriasta epäilisin ettei kyseessä ole La Toore vaan Tentin vieressä oleva pizzeria, jonka nimi google maps street viewissä on Lempi-kebab, mutta joka on aika usein tainnut vaihtaa nimeään. Tilan muotoon perustan väitteeni (joka tulee aivan ulkomuistista, joten varmaksi en mene sanomaan)

    VastaaPoista
  4. Totta, olin vähän laiska tuossa kohdassa. En huomannut kuvata tai muutenkaan tsekata pizzerioita silloin kun kävin ottamassa Klubi- ja risteyskuvat, enkä sitten enää myöhemmin muistanut koko asiaa. Kirjoittaessa La Toore tuli sitten vanhasta muistista. Katutason kebabberialtahan tuo Perkeroksen ruokapaikka tosiaan näyttää.

    VastaaPoista